Anemiasta ja raudan puutteesta ilman anemiaa

Viime aikoina minua on puhuttanut raudanpuutteesta kärsivät, sekä se moniko heistä on saanut virheellisesti masennusdiagnoosin, ja sitä kautta mahdollisesti masennulääkityksen, mutta eivät lääkitystä oikeaan vaivaan. Raudan puutteesta johtuvat moninaiset oireet eivät juurikaan helpota masennuslääkkeitä popsimalla. Saattavat jopa vaikeutua.

 

Suomessa on arviolta 250 000 varastoituneen raudan puutteesta kärivää potilasta, jotka eivät ole saaneet oikeaa diagnoosia. Heräsin tähän aiheeseen vasta ymmärrettyäni, että terveydenhoidossa seuraamme pääsääntöisesti hemoglobiiniarvoja.

 

Minä sairastan sairautta, jossa menetän verta myös erilaisten vuotojen, tällä hetkellä, tiettävästi, onneksi vain kuukautis- ja nenäverenvuotojeni kautta. Hemoglobiinini on ollut matalimmillaan synnytyksen jälkeen. Ei kuitenkaan mitenkään hälyyttävästi -jos katsotaan hemoglobiiniarvoja. Hemoglobiinini oli keuhko-operaationi jälkeen 130 g/l:n luokkaa.

 

KOR (korva- nenä- ja kurkkutautien) -polin kontrollissa pyysin, että myös varastoituneen raudan arvoni tarkastettaisiin. Niitä ei ollut aiemmin katsottu, koska hemoglobiinini on ollut ajoittain jopa naisten viitearvojen yläpuolella. Tässä kohdin on kuitenkin HHT potilaan kohdalla muistettava että PAVM muutokset saattavat nostaa hemoglobiinia, mutta potilas voi korkeasta hemoglobiinista huolimatta olla aneeminen! Kansainvälinen suositus Osler potilaiden kohdalla on ferritiini -arvon kontrolloiminen kerran vuodessa! (TAYS, perinnöllisyyspoliklinikka)

 

Olen vuosien varrella ajoittain pyytänyt kilpirauhaskontrolleja, epämääräisistä oireista johtuen. Kirjaviin oireisiin on kuulunut vuosien varrella, 25 ikävuoden jälkeen, mm. hiusten lähtö, painon lasku ja painon nousu, väsymys, uupumus, ärtymys, ahdistus, jatkuva flunssien sairastelu, päänsäryt, kynsien haurastuminen. Kilpirauhasarvoni ovat kuitenkin aina olleet erinomaiset. Näennäisesti kontrollilabroissani ei siis ole ollut mitään vikaa. Kun ei näennäisesti ole mitään vikaa, mutta potilasta uuvuttaa, väsyttää ja masentaa, diagnoosi kääntyy helposti mielenterveysdiagnoosiksi. Sanoisin että jopa liian helposti.

 

On myös tunnettu tosiasia, kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavien kohdalla, että heidän oireensa tulkitaan myös usein, ja virheellisesti, masennuksesta, tai muusta mielenterveysongelmasta, johtuvaksi. Raudanpuutteesta kärsivät ovat toinen tällainen potilasryhmä.

 

Olen terveydenhuollon ammattilainen, joten olin valveutunut ja tietoinen siitä että aloittaessani aktiivisen kuntosaliharrastamisen, minun tulisi huolehtia riittävästä C- ja D-vitamiinin saannista. Myös sinkkiä on hyvä tankata purkista. Ylipäätään hyvän vastustuskyvyn kannalta hyvä C-, ja D-vitamiinin, sekä sinkin, saanti on tärkeää. Sama päti edelleen HHT-diagnoosin saatuani, tosin liiallista C-vitamiinin saantia tulisi veren ohenemisriskin, ja sitä kautta vuotoriskin vuoksi välttää.

 

Pieneen mieleenikään ei kuitenkaan tullut, koska hemoglobiinini on onnekkaasti ollut tasoa 130-140 g/l (urheilijan arvot, kuten työterveyslääkärini totesi), että minun tulisi käyttää myös rautalääkitystä. Tästä johtuen, harrastettuani raskasta kestävyysliikuntaa vuosia, synnytyksen jälkeiseen vuotamiseen liittyen, runsaisiin kuukautisvuotoihin liittyen,  toistuviin nenäverenvuotoihin liittyen, sekä hiljattaiseen keuhko-operaatiooni liittyen, varastoituneen raudan ferrit arvoni oli, 40 vuoden iässä, 9 µg/l (viitearvot vaihtelevat, alarajan ollessa 10 ja 13 välillä, Terveyskirjastoon viitearvo muutettu 5-100µ/l) ja Tfr arvoni 5.4 mg/l.

 

Luonnollisesti varastoituneen raudan kontrollilabrat määrännyt KOR -polin lääkäri oli ajatellut minun hyötyvän mahdollisesti rautatiputuksesta. Tässä kohtaa tullaankin mielenkiintoiseen dilemaan; konsultoitiin hematologia, joka oli sitä mieltä etten ole aneeminen, koska hb arvoni on 144 g/l. Hematologi ei katsonut rautatiputusta, tai muunlaistakaan rautalääkitystä, tarpeelliseksi, vaan katsoi varastoituneen raudan puutteen johtuvan vuodoista.

 

Mutta... vuotoni eivät ole enää runsaita. On tarpeetonta kajota nenääni tässä vaiheessa, kun vuodot ovat pääsääntöisesti nopeasti tyrehtyviä, tai pelkkiä tihkutteluja. Kuukautisvuotoja olisi mahdollista vähentää lääkityksellä, jos ne olisivat runsaat, mutta kun eivät enää ole. Raudanpuutteesta johtuvat oireeni kuitenkin ovat ja pysyvät, eivätkä niistä väsymys ja huimaus ole ainakaan helpottamaan päin.

 

Luulin aina että saan tarvitsemani raudan, myös varastorautaa ajatellen, syömästäni monipuolisesta ruuasta. Näin ei kyllä valitettavasti ole. Rautavarastoni ovat, monipuolisesta ruokavaliosta ja säännöllisestä liikunnasta huolimatta, kuluneet yksinkertaisesti loppuun.

 

Erilaisista suoliston imeytymisongelmista muodostuva potilasryhmä on myös suuri. Ärtyneen suolen oireyhtymä vaikuttaa olevan tämän päivän muotidiagnoosi. Pohdinkin siis miten moni tästä potilasryhmästä kärsii myös piilevästä raudanpuutteesta.

 

Todettaessa potilaan matalat rauta-arvot ja/tai anemisoituminen, olisi ensiarvoisen tärkeää tehdä perusteelliset raudanpuuteselvittelyt! En jaksa uskoa että tähän liittyvät erinäiset laboratoriotutkimukset tulisivat virheellistä mielenterveysongelma diagnoosia kalliimmiksi, pitkässä juoksussa.

 

HHT potilaiden kohdalla sekä hemoglobiinin että varastoituneen raudan arvojen seuraaminen on tärkeää, etenkin kun oirekuva on jokaisen kohdalla hyvinkin yksilöllinen ja vaihteleva. Sivuhuomiona vielä, että tällä hetkellä matalien rauta-arvojen hoito ja seuranta, (sekä ferritiinin kohdalla jopa viitearvon alaraja), on hyvin vaihtelevaa, riippuen sairaanhoitopiiristä, lääkäristä ja siitä mikä tulkitaan anemiaksi, mikä taas ei. Lähtökohtaisesti tulisi hoitaa potilaita oireiden, ei viitearvojen, mukaisesti!